Työssäoppiminen

Tarpeistonvalmistajan opintojen toinen vuosi alkaa työssäoppimisjaksolla. Jakson kesto on 10 viikkoa. Oman harjoitteluni suoritin Taideyliopiston Teatterikorkeakoululla (TEAK). Teatterikorkeakoulun tarpeisto on osa opetusteatteria. TEAKn tarpeistossa valmistetaan rekvisiittaa esityksiin sekä ylläpidetään kattavaa tarpeistovarastoa. Tarpeistossa asioivat opiskelijat ja henkilökunta. TEAKlla työskentelee kaksi tarpeistonvalmistajaa.

Ensimmäisenä työnä valmistin nuken, joka on meriheinällä täytetty. Tein kaavat, ompelin ja täytin tyypin. Meriheinällä täyttämiseen käytin apuna paperiputkea, näin täyttäminen ei ollut niin sotkuista.

Nuken lähtökohtana oli kaksi tarpeistovaraston nukkea. Tekemäni nukke piti olla isomman nuken kokoinen, mutta pienen nuken kaltainen. Nuken lopullinen koko 65cm ja se esitti näytelmässä kuollutta lasta.

Sain valmistaa viuhkan itselleni. Tein pienen ja siron viuhkan. Rimat on sahattu ohuesta koivuvanerista. Reikien poraamisessa oli ongelmaa ja siksi ne ovat vähän vinksallaan. Omassa käytössä ne eivät minua häiritse. Kankaaksi valikoitui vanha pitsiverho, johon kiinnitin tukikankaan. Loppujen lopuksi kankaasta tuli liian paksu ja jäykkä. Viuhkan mekanismi toimii, mutta viuhka on todella väljä. Seuraavan viuhkan tekisin silkistä. Rimat pintakäsittelin pohjamaalilla. Tämän päälle laitoin pigmenttiä+natura lakkaa. Loppusilauksen tein kynsilakalla, jolla sain aikaiseksi hennon glitterimäisen kiillon.

Viuhkan työvaiheita. Viuhkan rimat ovat 20cm pitkiä, eli kyseessä on pieni viuhka.

Valmis viuhka.

Harjoitustyönä tein koivuklapista pienen mallipään. Puupään päälle on helppo valmistaa naamioiden ja maskottipäähineiden protoja.

Puupään alkumetrit ja lopputulos. Lopputulos olisi voinut olla vielä viimeistellympi ja etenkin kasvot jäivät kovin viitteellisiksi. Puupää on noin nyrkin kokoinen.

Valmistin sienen, jonka tuli olla riittävän painava/tukeva pysyäkseen pystyssä lavalla. 

Sienen hattu syntyi vaahtomuovi renkaasta, jonka liimasin spary kontaktiliimalla ( Heavy Duty) hatun mutoon. Jalka sai muodon eristeputkesta, jonka sisällä on pultti ja pohjalla pari metallilevyä. Näiden päälle laitoin vanua ja sukkahousun. Hattu sai myös vanu- ja sukkahousukerroksen. Pintakäsittely Revulte+rosco. Sieni on noin 20cm korkea.

Minä sain hoidettavakseni yhden produktion: Teatteriopettajien maisteriohjelman toisen vuosikurssin taiteellispedagogisen prosessityöskentelyn. Osallistuin palavereihin ja hoidin tarpeistot. Shadesissa oli 22 opiskelijaa, 13 esitystä vaihtuvissa tiloissa. Vilskettä ja vilinää riitti tämän produktion kanssa.

Varsinaista valmsitettavaa ei juurikaan Shadesissa ollut, mutta sitäkin enemmän ideointia ja visiointia.

Korjasin luurangon kallon ja opiskelijan kanssa yhdessä ratkottiin ongelmia miten tanssia luurangon kanssa, minne laskea se lepäämään eli kehitin sille laskualustan varaston kätköistä. Pohdimme myös voiko luurangon kanssa kylpeä, ja ratkaisimme ongelman toista kautta. Pesuvadilla ja sienellä. Toisena esimerkkinä on pöytäliinojen toteutus. Opiskelijalla oli viimeisen ehtoollisen kuva ja halu saada samankaltainen pöytäliina kuin kuvassa. Yhdessä päädyimme vanhojen pitsien läpi kangasvärillä tuputtamiseen. 

Alla muutama linkki uniartsin instagramiin. Linkeistä selviää kuvin ja sanoin Shadesin syvintä olemusta.

Häpeäteltta

Kuutio mies

Motelli respa

Motellin huoneiden ovien kyltit valmistui Photoshopilla ja laminaattorilla.

Pehmeitä porkkanoita. Valmiita porkkanoita oli 25, viiteen tein lehdet. Lehtien idea syntyi kun täytin porkkanoita vanulla. Ajatus oli että olisin voinut täyttövanusta muokata lehdet, mutta loppujen lopuksi tein ne irallisena ja kiinnitin Revultexillä ne.

Porkkanoista otettiin kipsimuotti. Valoin Revultexiä muottiin. Täytin vanulla.

Valmiit porkkanat. Lehdet syntyi vanusta: levyvanua, vihreää spray-maalia, vihreää Revultexiä, kuivauskaappi ja puolikuivan materiaalin muotoilu lehdeksi. Kiinnitys Revultexillä.

Sienen kanssa samaan aikaan valmistin savustetun siian.

Kalan muoto leikattiin vaahtomuovista, Heavy Dutylla osat yhteen. Päälle vaunua ja kevyttä muokkausta Revultexillä. Kalan päälle ompelin ja liimasin Revultexillä kultakankaan.

Kalan kiinnitin magneetilla tarjoittimeen, johon valmistin koristeeksi muutaman sitruunan, tomaatin ja Rucolan lehden. 

Sitruuna on vaahtomuovia jonka päälle printtasin kuvan. Päällä akryylimediumia. Tomaatit ovat puuhelmiä, jotka maalasin, päälle tomaattiprintti ja akryylimediumilla sopiva kiilto. Rucolan lehdet ovat vihreää kertakäyttöpöytäliinaa, jotka maalasin roscolla, päälle Revultex. Ruoteet tein kuumaliimalla sekä puristelemalla nahkeaa Revultex pintaa.

Kalalautanen. Kalan maalasin Roscoilla, päälle tuputin Revultexin. Tässä tuli odottamaton ongelma. Revultex pesi pois kankaasta Roscot mutta myöskin kankaan oman kullan värin. Savustettu siika olikin yllättäen hopeinen. Rohkeasti maalasin uuden väripinnan ja laitoin Revultexiä supervaroen. Annoin kuivua ja akryylimedium viimesteli pinnan. Lopulisessa muodossa liimasin tuon törröttävän evän alas, ettei siika muistuta liikaa hyljettä.

Harjoitustyönä valmistin mekaanisen silmä. Silmä tarvitsi kasvot. Muovailin kasvot kuolinnaamion päälle plastoliinista. Eristin valkovaseliinilla ja silkkipaperilla. Paperoin voimapaperi- ja sideharsokombolla.

Eristetty plastoliinanaama ja valmispaperointi.

Otin naamasta myös kipsimuotin harrastuskurssia varten. Kipsimuotti pääsikin tositoimiin myös harjoittelussa. Tein testejä Smooth on dragon skin-tuotteella sekä skin tite-tuotteella. Tein molemmista naamiot, mutta skin tite soveltuu etenkin arpien tekemiseen sekä dragon skin naamion kiinnittämiseen kasvoille.

Smooth on dragon skin ja skin tite kokeiluja.

Naamion silmämekanismi vastusti kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ensin maalasin liian pienet puuhelmet, sitten maalasin oikein sopivan kokoiset joulupallot. Joulupallojen materiaali ei kestänyt epoksiliimaa eikä mekanismin tukirakennetta. Seuraavaksi maalasin täydellisen muotoiset ja kokoiset puumunat. Mekanismin rakensin toimimaan kampiakselina ja näin ei ollut tässä tapauksessa tarkoitus. Viimeisenä maalasin isot puuhelmet ja onnistuin rakentamaan toimivan mekanismin. Vieläkin silmät jäivät vähän turhan syvälle kalloon ja mekanismissa on pientä väljyyttä. Sanotaanko näin että naamio on toimiva työväline muttei se kaikkein luotettavin työkaveri.

Naamion pinnan paklasin ja hion. Pintakäsittelyn tein Roscolla, koska silmät ja mekanismi oli jo paikoillaan. Silmien kiillon sain aikaan super epoksi-liimalla. 

Liikkuvan silmän mekanismi toimii peukalolla. Katkaistu biljardikeppo toimii kädensijana ja ylempi osa liikkuttaa mekanismin rautalankaa, kun peukku on ylhäällä niin silmät ovat kiinni. Mekanismin kiinnitin naamioon puolikkaiden puuhelmien avulla, helmet porasin pienillä ruuveilla kiinni naamioon. Näin ollen naamion ulkopinnalle tuli mahdollisimman vähän piilotettavaa.

Kun työssäoppiminen loppui niin samaisen viikon viikonloppuna olin kansalaisopiston Raku-kurssilla. Naamiot on tehty karkealla Raku-savella valmistamaani kipsimuottiin.

Raku-naamiot.

Työssäoppiminen TEAKlla oli antoisaa aikaa. Sain olla osa elävää ja virikkeellistä työyhteisöä. Opin paljon uusia menetelmiä ja näin käytännön työtä. TEAKn tarpeistossa yhdistyy mielekkäällä tavalla edellinen koulutukseni (sosionomi amk-nuorisotyönohjaaja) tarpeistonvalmistajan työarkeen.